Yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä. Tämän ajatus vahvistui, kun luin psykoterapeutti Katja Myllyviidan teoksen Häpeän hoito.
Myllyviita erottelee terveen häpeän - joka liittyy tiettyyn tekoon - pahasta häpeästä, joka alkaa vähitellen leimata ihmisen kokemusta itsestään.
Kirjassa kuvaillaan, kuinka toistuvasti häpäisty ihminen vieraantuu itsestään ja muista, eristäytyy suojautuakseen torjutuksi tulemiselta sekä oireilee muilla tavoin, esimerkiksi addiktioilla tai ylisuorittamalla, narsismilla tai jopa väkivallalla.
Myllyviita kuvailee, kuinka häpäisy toimii myös ihmisryhmien tasolla: valtaväestön uhkana pitämät ryhmät (sukupuolen, etnisen taustan tms. perusteella) joutuvat usein häpäisyn ja syrjinnän kohteeksi, jolloin tavoitteena on hiljentää heidät ja tehdä heidät näkymättömiksi.
Vaikka luinkin kirjan lähinnä käsitelläkseni omia häpeän tunteitani, aloin pohtia, kuinka yleisemminkin lasten kokema häpeä siitä, ettei tule nähdyksi tai kuulluksi, saattaa olla ainakin osittain nuorten riippuvuus- ja uupumusepidemioiden taustalla.
Kunpa olisin vanhempana tiennyt enemmän häpeän synnystä: vaikka ei tarkoittaisi mitään pahaa, voi aiheuttaa ylivoimaista häpeää vain olemalla poissaoleva vanhempi. Lapsi kokee häpeää, kun ei tule nähdyksi ja kuulluksi, kun hänen tarpeisiinsa ei vastata, kun vanhempi ei ole tavoitettavissa, kun lapsi häntä tarvitsee.
Patologinen häpeä on reaktio tilanteessa, jossa sekä hyväksytyksi tuleminen, yhteenkuuluvuus että minäkäsitys ovat uhattuna. Näyttää siltä, että tällainen käsittelemätön häpeä voi vaikuttaa tuhoisasti ihmisen koko elämän kulkuun.
Irtautuakseen häpeän vallasta ihminen tarvitsee mahdollisuutta saada hyväksyntää ja arvostusta muilta, mikä tapahtuu vain, kun saamme olla yhteydessä muihin, Myllyviita kiteyttää.
Hyväksyntä, arvostus ja yhteys toisiin suojaavat häpeältä. Käytännössä tämä toimii niin, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat saavat osallistua työelämään jaksamisensa mukaan. On tärkeää, että kukaan ei jää yksin.
On ilahduttavaa, kuinka kirjoittaja luo häpeän hoitoon turvan ja toivon ilmapiirin: myötätuntoisessa ilmapiirissä on mahdollista käsitellä omat häpeän kokemuksensa ja harjoitella kohtaamaan pelkojaan ja tarvitsevuuttaan.
Keskeistä on oppia kokemaan myötätuntoa itseään kohtaan. Trauman käsittelyssä sietämättömiä kokemuksiaan voi kohdata vahvistuneen myötätuntoisen puolensa avustamana. Kirja tarjoaa valaisevia tapauskertomuksia sekä erinomaisia harjoitteita lukijalle, joka voi näin käsitellä omia häpeän tunteitaan strukturoidusti.
Kirja Häpeän hoito on tarkoitettu ammattilaisille käsikirjaksi. Kuitenkin kuka tahansa, joka haluaa tutustua itseensä paremmin ja parantaa elämänlaatuaan, hyötyy kirjan lukemisesta.
Myllyviita, Katja: Häpeän hoito. Duodecim, 2021.
Kuva Pixabay.
Comments