Kun Tahera Qasemin isä menehtyi Talebanin pommi-iskussa Kabulin kaupungintalolla 90-luvun jälkipuoliskolla, se sinetöi hänen itsensä sekä koko hänen naisvaltaisen perheensä kohtalon. Ilman miespuolista huoltajaa naisten elämä kävi käytännösä mahdottomaksi Afganistanissa.
Perheen äitiin isku oli myös jättänyt jälkensä, mikä ei keventänyt Taheran ja muiden perheen lasten tilannetta. Ainoa ratkaisu oli paeta. Kuorma-auton lavalla pressun alla kyyhöttivät äiti ja lapset, kun perhe pakeni vaarallista reittiä Iraniin, Teheraniin.
Kieltämällä tyttöjen koulutuksen Taleban oli jo tuhonnut Tahera Qasemin unelman sairaanhoitajan ammatista. Mutta myös uudessa kotimaassa Iranissa hänen täytyi vanhimpana tyttärenä ohittaa omat unelmansa ja sen sijaan turvata perheen toimeentulo vanhimman veljen ohella. Tahera Qasemista kehkeytyi kuitenkin taitava ompelija, ja hän pystyi hoitamaan sisarten avustamana ompelimoa kotonaan. Iranista järjestyi myös vähitellen henkilökortit perheelle, ja nuorimmat saivat myös mahdollisuuden kouluttautua.
Vuonna 2013 koko perhe pääsi lopulta Suomeen kiintiöpakolaisina. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Tahera Qasemi on kiintynyt uuteen kotikaupunkiinsa Iisalmeen maan itäosissa. Eivät pimeät ja pitkät talvet, vaikea kieli eikä pieni kaupunkiyhteisö saisi häntä muuttamaan. Mikä saa hänet jaksamaan?
-Perhe auttaa jaksamaan, Qasemi kertoo. Sisarusten välillä onkin tiivis yhteys, ja suurin osa asuu lähistöllä. Voi vain kuvitella, millaista olisi aloittaa uusi elämä täysin yksin vieraassa maassa, joka on harvaan asuttu ja jonka kielen oppiminen vie aikaa.
Kaikki sisarukset ovat myös opiskelemassa tai työelämässä. Käden taidot näyttävät kulkevan suvussa, sillä perheessä on nyt muun muassa sisustussuunnittelija ja puuseppä. Tahera Qasemi kertoo, että hänelle toinen hyvä syy jaksaa on mahdollisuus harjoittaa ompelijan ammattiaan ja saada arvostusta osaajana.
Kotoutumiskoulutuksen osana Taheralle tuli mahdollisuus suorittaa työharjoittelu paikallisessa ompelimossa. Hän pääsi uuteen alkuun kankaiden, ompelukoneiden, saumurien ja lankarullarivistöjen keskellä. Ompelimon omistajasta Aune Malkista tuli hänelle kuin perheenjäsen. Ompelijan ammattitutkinto järjestyi viikossa näyttöinä. Tahera Qasemi sai lopulta olla pitkään paikallisessa sairaalavaatteita valmistavassa yrityksessä ompelijana siihen asti, kunnes se suljettiin. Paikka yrityksen toimipisteessä Etelä-Suomessa olisi hänelle koko ajan auki. Nyt hän kuitenkin jo suorittaa kokkikoulutusta.
Taheran hiljaisella äänellä kertoma elämäntarina kuvastaa pakolaisten kohtaamaa todellisuutta, suuria menetyksiä ja rikottuja unelmia mutta myös kykyä sopeutua, tässä tapauksessa onnekkaasti yhteisön tukemana. Tällä hetkellä Tahera unelmoi isommasta yrityksestä paikallisten ompelijoiden kanssa, missä hän voisi suunnitella ja luoda kauniita pukuja ja asuja. Ja siellä missä uusia unelmia herää, elämä voittaa.
Comments