Unelmieni asuinympäristö on miellyttävä, toimiva, turvallinen ja puhdas. Nykyisessä asuinpaikassani onkin paljon hyvää. Läheisessä kirkkopuistossa on rauhoittavaa kävellä, taajaman rakennukset ovat siistissä kunnossa eikä aluetta kuormita massiivinen liikenne. Paratiisissani kiemurtelee kuitenkin käärme. Käärmeen nimi on roskaaminen.
Roskia luuraa joka puolella. Maskeja, tupakka-askeja, kertakäyttökuppeja, käärepapereita, muovipusseja, huumeruiskuja, lytättyjä metallitölkkejä… On selvää, että tilanne on riistäytynyt käsistä.
Keskusteltuani asiasta asuintaloni asukkaiden kanssa olen yllättynyt kuinka moni kantaa samaa huolta ympäristön tilasta. Ja samoin kuin minäkin, he olivat jo useita kertoja ottaneet roskapihdit käteensä ja käyneet keräämässä roskia säkkeihin aivan itsekseen, odottamatta että joku muu tarttuu asiaan. Naapurini kertoi, että voisi lähteä joskus poimimaan roskia isommallakin joukolla.
Ajatus roskatalkoista kiinnostaa minua ainakin kahdesta syystä. Uutena asukkaana se tarjoaisi minulle mahdollisuuden yhteisöllisyyteen. Samalla saisin toteutettua unelmaani puhtaammasta ja turvallisemmasta ympäristöstä. Ja niidenkin, joille yhteisöllisyys ei riitä motiiviksi, kannattaisi osallistua roskatalkoisiin itsekkäistä syistä: omistusasunnon arvo kohoaa, jos ympäristön kunnosta huolehditaan.
Toivottavasti saankin tulevaisuudessa kirjoittaa jatkoa roskatalkoiden edistymisestä, ehkä jopa roskakuningattarena?
Valokuva Pixabay
Comments