Jos olet väsynyt kuulemaan, että sosiaalinen eriarvoisuus on vain välttämätöm seuraus talouden laeista, voit virkistyä lukemalla Rutger Bregmanin kirjan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Kannattaa heti panna merkille, että Bregman ei mielestään edusta vasemmistoa, vaan pitää itseään jopa oikeistoon kuuluvana.
Kirja selittää, miten perustulo - ilmainen raha kaikille - edistää hvyinvointia ja maksaa itsensä takaisin muun muassa pienituloisten lasten koulunkäynnin pitenemisenä ja poliisikontaktien vähenemisenä.
Perustulokokeilujen edetessä poliittiset vastavoimat ovat kuitenkin aina viime hetkellä vakuuttaneet päättäjät siitä, että työn tekeminen on ainoa keino nostaa köyhät köyhyydestä. Samalla vaietaan siitä tosiseikasta, että automatisoituvassa maailmassa työtä ei ole kaikille. Lisäksi tämä kuulostaa siltä, että osan on edelleen pakko tehdä raskasta fyysistä työtä ilman riittävää toimeentuloa.
Bregman viittaa mm. ranskalaiseen taloustieteilijään Thomas Pikettyyn, joka on varoitellut palaamisesta yhteiskuntaan, jossa pieni vähemmistö elää pääomansa turvin hyvää elämää, kun taas palkkatyössä ahertava enemmistö on tuomittu vähintäänkin suhteelliseen kurjuuteen.
Lääkkeeksi tarjotaan progressiivista pääomaverotusta. Tässä on utopiaa kerrakseen. Bregman kuitenkin muistuttaa, että utopiat ovat välttämättömiä kehitykselle. Jossain vaiheessa me vain hautasimme utopiat ja uhrasimme itsemme talouskasvun ja tehokkuuden alttarille. Hän jopa rinnastaa suoritusyhteiskuntaamme tehokkuustavoitteineen entisen Neuvostoliiton absurdeihin viisivuotisssuunnitelmiin. Hyvä elämä kutistuu taulukkolaskennaksi.
Tehokkuus onkin toinen käsite, joka saa Bregmanilta kritiikkiä. Hän huomauttaa, että kun tehtaat ja tietokoneet ovat entistä tehokkaampia, eikö silloin olisikin varaa järjestää hoivatyö ja koulutus vähemmän tehokkaasti? Julkisen sektorin palveluilla on suuria kätkettyjä hyötyjä.
Bregman muistuttaa, että BKT mittaa subjektiivisesti valittuja asioita. Jos tuijotamme vain talouteen ja tehokkuuteen liittyviä lukuja ja teemme päätöksiä vain niihin nojaten, jääkö jotain olennaista huomaamatta? Tosin Bregman suhtautuu varovaisesti esim. kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksiin ISEW:hen, joka laskee mukaan saastumisen, rikollisuuden ja eriarvoisuuden kaltaisia tekijöitä. Yksinkertaiset luvut kätkevät enemmän kuin paljastavat.
Yksi Bregmanin ohje on, että yhteiskunnan tulisi lopultakin palkita ihmiset heidän todellisen panoksensa mukaan: roskakuskien, poliisien ja opettajien palkat nousisivat, kun taas lobbarien ja pankkiirien palkkakäyrät saisivat kääntyä negatiivisiksi. Jos työllään aiheuttaa yhteiskunnallista vahinkoa, siitä joutuisi maksamaan.
Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Suomeksi 2018 Atena.
Comments