Haikeuden mestarin Kazuo Ishiguron romaani Silmissä siintävät vuoret on kirkas ja mystinen yhtä aikaa. Englannissa asuva päähenkilö Etsuko koettaa selvitä tyttärensä itsemurhasta. Samalla Etsuko muistelee myös tiettyä kesää kotimaassaan Japanissa toisen maailmansodan jälkeen.
Eri lukijat löytävät kirjasta eri asioita. Minusta liikuttavaa oli eri sukupolvien välisen vuorovaikutuksen vajavaisuus. Kuinka tuntemattomia lapset voivat olla vanhemmilleen. Etsukon nuoremman tyttären kapina äitiään vastaan tuntuukin siksi henkiä pelastavalta, vaikka paljon jää edelleen sanomatta.
Tyttären kapina äitiään vastaan vertautuu myös äidin muistumiin Japanista sodan jälkeen. Taustana ovat sodan kauhistuttavat tapahtumat ja arvet, joita se ihmisiin ja perheisiin jätti.
Kuva tarkentuu Etsukon ystävään Sachikoon ja tämän tyttäreen Marikoon, joiden kivulloisella polulla Etsuko hetken kulkee mukana. Jostain syystä suurin tuska näyttää jälleen kiteytyvän juuri lapsen kokemuksiin, kun taas aikuisten elämissä vilahtaa jopa tragikoomisia piirteitä.
Miksi tämä kirja pitää lukea? Vastaus pakenee sanoja. Teos on kuin maalaus, kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kuin katsoisi autereessa kaukana siintäviä vuoria ja melkein oivaltaisi jotain. Melkein.
Kazuo Ishiguro: Silmissä siintävät vuoret. (A Pale View of Hills, suom. Marjatta Kapari 1983)
Comments