Hilary Mantelin Cromwell-trilogiaa on aiheesta hehkutettu kaikkialla. Yksi syy on varmasti se, että vaikka romaanisarja kertoo Henrik VIII:n hovin ja Britannian tapahtumista, tarina kohoaa yleispätevälle tasolle kuvatessaan ihmiskohtaloita despootin oikkujen varassa.
Tarina kerrotaan Thomas Cromwellin näkökulmasta 1500-luvun myrskyisinä vuosina, aikana, jolloin uudet aatteet saavat sijaa kansan keskuudessa, osan vielä taistellessa vanhan järjestyksen puolesta.
Itselleni vangitsevinta olivat elävät henkilöt, lähes maaginen kuvailu yhdistyneenä melkeinpä arkiseen vuoropuheluun jopa hengenvaarallisista aiheista, sekä tunne, että sai olla tilanteissa itse mukana – vaikutelma, jonka harvat kirjailijat osaavat luoda. Minulle tärkeä anti oli lisäksi ymmärrys siitä, että valtioiden ja kansojen historia on ihmisten tekemää: parhaassa tapauksessa osaavien, asioihin perehtyneiden ja laillisuuteen sitoutuvien, pahimmillaan itsekeskeisten, ennakoimattomien ja ahneiden.
Kirjoittaja Mantel on taustaltaan juristi, niin kuin trilogian päähenkilö Cromwell. Niinpä romaanit voi lukea ikään kuin oppituntina vallasta, laista sekä tuomiovallasta. Kuten: kaikki ovat syyllisiä johonkin, vaikka eivät aina siihen mistä saavat tuomion. Heitetään mutaa ja katsotaan, mikä jää ihmiseen kiinni. Lain tulkintaa voi joskus venyttää omiin tarkoituksiinsa.
Thomas Cromwell kohosi sääty-yhteiskunnassa poikkeuksellisen korkealle omien ansioidensa varassa. Hän oli myös tehokas hallinnon uudistaja ja monitahoinen hahmo. Riippumatta siitä, oliko Cromwell meidän silmissämme hyvis vai pahis, Mantel onnistuu tarinan kehittyessä kuvaamaan, kuinka omaa etuaan ajavan hallitsijan toiveiden toteuttajana Cromwellin oma minuus oheni ja oheni, kunnes yksinvaltias pyyhki hänetkin maan päältä.
On ihanaa elää nykyajassa, jossa keskimäärin ymmärretään, että (periytyvän!) vallan keskittyminen yhden ihmisen oikkujen varaan on vaarallista. Kuitenkin kansalaisten tulisi nykyäänkin vielä paremmin nähdä oikeudenmukaisen ja poliittisesta vallasta erillisen lain ja sen toteutuksen korkea arvo. Hyvä kehitys ei ole itsestäänselvyys.
Kansalaisten taikauskoisuus, johdateltavuus ja raskaan työn täyttämä elämä ovat myös Cromwell-sarjan sisältöä. Oppimaton kansa on helppo alistaa, mutta juuri tarinan tapahtumien aikana kansalaiset alkoivat ymmärtää oman kielen merkityksen, alkuunsa toki vain uskonharjoittamisessa, mutta sen kautta lukutaito alkoi yleistyä.
Kuitenkin Cromwell-kirjat ovat ensisijaisesti ihmeellinen matka historiaan ja ihmismieleen, ja ne herättivät minussa kaipuun tutustua uusiin paikkoihin Britanniassa, sitä mukaa kun selailin internetistä tietoa kirjan henkilöiden elämästä, perheistä ja sukujen jatkumisesta. Minua ilahduttavat suuresti myös verkossa kuunneltavissa olevat Mantelin haastattelut.
Hilary Mantel: Susipalatsi. Suomeksi 2011
Hilary Mantel: Syytettyjen sali. 2012
Hilary Mantel: Kuningashuone. 2020
Kuva Pixabay / Bodsa
Comments