On lämmin joulukuun ilta, kun nousen leveät, kivetyt portaat kuululle Casa de la Músican terassille Trinidadissa Kuubassa. Ympärille laskeutuvan yön tunnelma vie mukanaan: elävän musiikin rytmi, tanssiesitykset, aukiolla antaumuksellisesti tanssivat parit, suussasulavat, sokerilla silatut rommijuomat seuralaiseni Marian kanssa, johon olin tutustunut hehkuvalla Playa Ancónin rannalla – kaikki pehmeän öisen tähtitaivaan alla kiedottuna trooppiseen lämpöön. Kunpa vielä uskaltautuisin pyörähtelemään salsaa paikallisten mukana!
Pandemian vuoksi tällekin matkalle pääsen vain muistoissani, mutta muisteltavaa todella kertyi. Trinidadista käsin pääsin myös sademetsään, jonne köröteltiin jyrisevän kuorma-auton lavalla mutkittelevaa vuoristotietä ylöspäin. Topes de Collantesin suojelualueella sademetsän vehreys ja vesiputousten kirkkaus lumosivat. Patikointiosuuteen kuului pieni pulahdus kirkkaassa vuoristolammessa ja lounas alueen ravintolassa, jonne puikkelehdimme hennon sadekuuron saattelemina. Oli antoisaa keskustella matkakumppanien kanssa sekä seurata opasta, joka oli silminnähden onnellinen esitellessään kotimaansa luonnon ihmeitä.
Erilaiset todellisuudet
Jo aikaisemmin Havannan läheisellä, hienohiekkaisella Playas del Esten rannalla huomasin saman, luonnon tuoman tyytyväisyyden kokemuksen, kun juttelin paikallisen erävalvojan kanssa: hän kertoi olevansa onnellisimmillaan merellä, kalastavansa joka päivä ja nauttivansa ulkona liikkumisesta. On tietysti hyvä muistaa, että kaikki eivät ole maassa yhtä onnekkaita kuin nämä luonnon parissa työskentelvät.
Matkailija saattaa nauttia Kuuban runsaasta tarjonnasta omassa kuplassaan. Maan monimutkaista tilannetta on kuitenkin vaikea ohittaa. Juttelin lukuisten paikallisten kanssa alkeellisella espanjan kielelläni, ja useat keskustelukumppanini toivat ilmi väsymyksensä järjestelmään. Matkaaja ei asiantilalle voi mitään, eikä isojen naapurin kauppasaartokaan oikein näytä vaikuttavan muuten kuin kansaa kurjistaen.
Omasta kapeasta perspektiivistäni näin osan tilanteen hankaluudesta, kun hakeuduin kirjakauppaan Havannassa mutta en löytänyt mitään virkistävää tai avartavaa luetttavaa.
Tarjonnan runsautta
Kuitenkin kaupunkien rapautuvanakin huikea arkkitehtuuri, luonnon, meren ja rantojen kauneus sekä ihmisiin ja heidän maailmaansa tutustuminen kohottivat matkani siivilleen. Kuuban luonto on säilynyt hämmästyttävän puhtaana, ja koin suurta hiljaisuutta ja rauhaa vaellellessani pitkillä rannoilla meren kohistessa tai pyöräillessäni Trinidadia ympäröivillä maanteillä.
Paikallisiin ihmisiin olin saanut kontaktia oikeastaan jo ennen matkaani, kun olin sopinut majoittajani kautta tanssitunteja hänen suosittelemansa salsaopettaja Leon kanssa. Leon kanssa kävin myös pyörähtelemässä perinteikkäällä 1830-klubilla, jossa parit tanssivat ikään kuin olisivat tehneet sitä syntymästään saakka. Korkealaatuista kulttuuriantia sain nauttia myös baletissa Havannan Gran Teatrossa – joka jo itsessään on mieltä kohottava nähtävyys.
Kuubaa voisi hehkuttaa loputtomiin matkaajan näkökulmasta: Havannan mykistävä, rapistunut kauneus johon tutustuin opastetulla kävelyllä, Maleconin tunnelmallinen rantakatu tyrskyineen, Playas del Este ja turkoosi meri, majapaikkojen ja kahviloiden taivaalliset aamiaiset tuoreine hedelmineen, mehuineen ja paikallisine kahveineen, Viñales upeine maisemineen maan länsiosissa, rommi ja sikarit, kaupunkien kuten Trinidadin arkkitehtuuri, historia ja värit, kultuuritarjonta mukaanlukien musiikki ja siihen liittyvä elämänilo... Kuuba on hengästyttävä, mutta samalla rauhoittava kokemus.
Rantakuva Pixabay Gerhard Lipold
Katukuva Pixabay Ansalmo Juvaga
Kuva Viñalesista Pixabay Joep Wijsbek
Comments