Sivistynyt saksalaisupseeri, korkeakulttuurin ihailija ja klassisen musiikin taitaja, majoittuu miehitetyssä Ranskassa taloon, jonka isäntä ja tämän veljentytär - ymmärrettävistä syistä - eivät suostu puhumaan hänelle.
Onko itsensä helliminen kulttuurin tuotteilla – musiikissa, hyvässä kirjallisuudessa, filosofisissa pohdinnoissa, taiteessa kohottautuminen – vain teeskentelyä, jos samalla antaa tapahtua julmuuksia, kidutuksia ja murhia toisaalla? Tämän kysymyksen kirjailija Jean Bruller esittää hahmonsa Renaudin suulla romaanissa Meren hiljaisuus. Tämän vaativasti esitetyn kysymyksen ei pidä pelottaa lukijaa pois kirjan parista, sillä sen sisältämät tarinat vievät syvään mietiskelyyn.
Toinen maailmansota ei jätä rauhaan. Saman toistuessa on mahdollista, että ympärillämme on edelleen kunnollisia ihmisiä, jotka eivät nostaisi sormeakaan estääkseen kammottavia tekoja.
Photo by: DroneflyerNick
Vercors (Jean Bruller), Meren hiljaisuus 1951 (La Silence de la Mer 1942)
Commentaires