Ann Heberleinin kirja pahuudesta valottaa ikuista ongelmaa, joka kytee meidänkin ajassamme. Ihmiset kaivautuvat poteroihinsa samanmielisten kanssa ja alkavat nähdä oman ryhmänsä ulkopuoliset ihmiset vähintäänkin epäilyttävinä. Vähitellen "toisia" voi alkaa syyttää omista vaikeuksistaan.
Tämän polarisaation syntymekanismin ymmärtäminen auttaa käsittämään, että hyvän ja pahan välinen rajalinja ei itse asiassa kulje hyvien ja pahojen ihmisten välillä, vaan jokaisen sydämen sisällä - idea jonka puki sanoiksi eräs tunnettu kirjailija. Jokaisen vastuulla on siis valita itse, kuinka toimii kussakin tilanteessa; kannattaako seurata oman ryhmän näennäisesti oikeutettujakaan toimintatapoja sokeasti.
Photo by Anette Batista Day
Heberleinin teksti on avaraa ja pohdiskelevaa. Hän käy läpi muun muassa filosofien näkemyksiä aiheesta ja pahuuden edellytyksiä, ihmisen heikkouden aiheuttamaa pahaa verrattuna tarkoituksella aiheutettuun pahaan sekä lasten, naisten ja miesten pahuutta, ja lopulta hyvyyttä suhteessa pahuuteen.
Tärkeintä Heberleinin kirjasa on kuvaus siitä, kuinka hämmästyttävän nopeasti yhteisö voi alkaa halveksia ja pian myös tuhota ”toisiksi” leimattuja.
Tässä ja nyt jokainen voi kuitenkin toimillaan vaikuttaa siihen, että kahtiajaot eivät enää syvenisi. Pahimmillaan sanavalinnoillaan voi vaarantaa jonkun elämän, parhaimmillaan sanoilla voi rakentaa siltoja ihmisryhmien välille.
Tämän kirjan tulisi olla oppikirja peruskouluissa kaikissa maissa.
Heberlein, Ann: Pieni kirja pahuudesta. Atena 2011. (En liten bok om ondska. 2010)
Cover image by Elti Meshau
Comentarios